Ylläs Jazz Blues lämmitti sydäntalven keskellä jo 20. kerran ja järjesti uhmakkaasti juhlakonsertin perjantaina 30.1. kello 14. Uhkarohkea ratkaisu, sillä moni Ylläksen ”ankarissa erämaa olosuhteissa” karaistunut kävijä on yleensä päiväsaikaan joko hiihtämässä, rinteessä tai muuten vain happea haukkaamassa.
Uhmakkuus on kuitenkin järjestäjille tuttua, sillä päättiväthän he muinoin järjestää ensimmäiset jazzpirskeet tammi-helmikuun vaihteessa eli ajankohtana, jolloin Ylläksellä on yleensä joko hirmupakkanen tai talvimyrsky. Tällöin on hyvä olla sisällä ja kuunnella jatsia, bluesia tai muuta letkeää rytmimusiikkia. Rohkea ajatus, mutta se on osoittautunut toimivaksi ja on houkutellut rytmimusiikin ja Ylläksen ystäviä mukaansa jo 20 kertaa.
Hyvin onnistui myös Juhlakonsertti. Yleisöä Äkäshotellissa, joka myös Pirtukirkkona tunnetaan, oli lähes täysi tupa eli noin 450 henkeä. Tunnelma oli aluksi odottava, mutta muuttui heti lämpimäksi ja nautinnolliseksi. Aluksi järjestävän seuran puheenjohtaja Tiina Walin-Jatkola ojensi tapahtuman perustajalle ja äidille Pirkko Hietaniemelle kauniin kukkakimpun. Jazzliiton lämpimän tervehdyksen juhlakonserttiin toi liiton hallituksen jäsen Jori Huhtala, joka pitemmittä puheitta hyppäsi basson varteen ja rytmitti juhlaorkesterin vauhtiin.
Juhlaorkesteri oli taitavasti kasattu. Soittajat olivat ehdotonta kotimaista huippua. Eero Koivistoinen saksofoneineen, Jorma Kalevi Louhivuori trumpetteineen ja flyygelitorvineen, Timo Kämäräinen kitaroineen ja Mikko-Ville Luolajan-Mikkola viuluineen edustivat sekä kokemusta että nuorta energiaa. Kun tähän lisätään Alexi Tuomarila flyygelissä, Tuomas Timonen rummuissa, Jori Huhtala bassossa ja Reija Lang laulussa, voidaan todeta, että koossa oli mainio ja monipuolinen kattaus kotimaisen jatsin kärjestä. Ei ihme, että yleisö oli innoissaan. Tyytymättömiä ilmeitä ei konsertin jälkeen näkynyt. Moni kertoi yllättyneensä iloisesti.
Ohjelmisto sisälsi poimintoja orkesterin jäsenten ohjelmistosta. Mukana oli Luolajan-Mikkolan, Koivistoisen, Kämäräisen, Tuomarilan ja Louhivuoren sävellyksiä ja Langin sanoituksia.
Vuoden 2002 Lady Sumertime –kilpailun voittaja Reija Lang tunnelmoi mainiosti. Herkimmillään hän oli Mikko-Villle Luolajan-Mikkolan sävellyksessä Exodus. Mikko-Ville on säveltänyt sen isänsä viimeiselle matkalle ja Reija Lang tehnyt koskettavan sanoituksen. Mikko-Villen viulu, Reijan laulu ja esitys kokonaisuudessaan herkistivät yleisön melkeinpä kyyneliin. Olihan kysymyksessä hellä rakkaudenosoitus läheisen poismenolle.
Luolajan-Mikkolan soitossa on syvyyttä. Klassisen koulutuksen tuoma taito ja jatsin myötä mukaan tullut tatsi tuovat eittämättä mieleen jazzviulun suuren taiturin Stéphane Grappellin.
Reija Langin sanoituksista saatiin konsertissa nauttia enemmänkin. Hänen sanoituksen Ron McCluren sävellykseen Pink Cloud On The Sky sopi hienosti konsertin tunnelmaan.
Eero Koivistoinen näytti, että ikä ei tätä Montreuxin yhtyekilpailun jo vuonna 1969 voittanutta miestä paina, päinvastoin ”Koippa” oli vedossa. Ei ihme, sillä olihan miehen uusin levy Hati Hati julkaisemista vaille valmis. Muhevat soolot upposivat yleisöön ja yhteistyö juhlaorkesterin kanssa oli makoisaa. Muun muassa Eeron Senegalissa säveltämä Teranga eli suomeksi varas ilahdutti veikeydellään ja toi etelän lämpöä pohjoisen pakkasiin. Koipan soitto oli muhevaa ja innostunutta. Hyvä oli meininki.
Louhivuori yllätti yleisön ryhtymällä laulamaan. Nykyisten jazzlaulajien parhaimmistoon kuuluvan Gregory Porterin biisi Real Good Hands pääsi Louhivuoren käsittelyyn. Louhivuori paljasti, että hän oli tuolla laululla aikoinaan pyytänyt morsiamensa kättä tulevilta appivanhemmiltaan Päijänteen rannalla ja pyynnössä onnistunutkin, kuinkas muuten. Tällä kertaa tulkinta taisi olla rennompi ja sopi kyllä tunturien kainaloonkin.
Muutoin Louhivuoren puhalsi hienoja kaaria sekä trumpetillaan että flyygelitorvellaan. Miehen soitto ja sävellykset olivat monelle myönteinen yllätys.
Kämäräinen osoitti kitaristina monipuolisuutensa ja hienon tyylitajunsa. Alexi Tuomarilan flyygeli oli taas kerran vertaansa vailla. Alexi antoi soittonsa puhua puolestaan. Tuloksena oli jälleen kerran itseään korostamaton loistosuoritus.
Jori Huhtalan basso soi pehmeästi ja taipui niin hitaisiin kuin nopeisiin kuvioihin. Huhtalan bassottelu oli nautittavaa kuten myös Tuomas Timosen rumputyöskentely. Herd-yhtyeestä tuttu Timonen rytmitti hienosti juhlaorkesterin tunnelmasta ja temposta toiseen.
Lopuksi on syytä onnitella järjestäjiä Juhlaorkesterin kokoonpanosta. Kaikki jäsenet ovat useissa eri kokoonpanoissa soittavia taitureita. Kokoonpano tarjosi hienon elämyksen. Välillä käytiin Afrikan lämmössä, välillä Päijänteen rannalla ja välillä sateenkaaren tuolla puolen, kunnes palattiin lumihiutaleiden mukana seitsemän tunturin kylään.
Kun on tullut mainituksi noita bändin jäsenten kilpailuvoittoja, niin mainittakoon vielä, että Jorma Kalevi Louhivuori voitti aikoinaan vuonna 2006 SUN Trio -yhtyeen kanssa Young Nordic Jazz Comets –kilpailun. Alexi Tuomarila on puolestaan ollut vuonna 1999 voittamassa Hoeilaartin jazzyhtyekilpailua ja vuonna 2001 Avignonissa järjestettyä yhtyekilpailua. Alexin taskussa on lisäksi Monacon jazzsolistikilpailun voitto.
Juhlakokoonpano
Eero Koivistoinen saksofonit, Jorma Kalevi Louhivuori trumpetti ja flyygelitorvi, Timo Kämäräinen kitara, Jori Huhtala basso, Alexi Tuomarila flyygeli, Reija Lang laulu, Mikko-Ville Luolajan-Mikkola viulu, Tuomas Timonen rummut